Löysin eilen jotaki mahtavaa musiikkia pitkästä aikaa, seikkailin YouTubessa kauan ja vähän päälle. Ja se kaikki lähti Frank Ieron soittolistoista.
On ollu taas identiteetti hukassa jonkun aikaa.
Tai jotain muuta jossa olis luultavasti oikee termi sille mitä yritän kovasti tarkottaa.
Voiko oppia elämästä ilman että mitään tapahtuu?
Voiko nauttia elämästä ilman että mitään tapahtuu?
Ekaan en tiiä vastausta.
Tokaan on ei.
En tiiä masentaako vai vaan väsyttääkö, oonko ilonen vai vaan idiootti, oonko mitä oon vai yritänkö pysyä jossain hyväksynnän rajoissa.
Oon niin erilainen ku uskottekaan, ykskään.
Oottakaa vaan.
